Väärästä vastauksesta papukaijamerkki

24.11.2020, Aihe: Osaamisen kehittäminen / Kirjoittaja Jaana Lehto

Jo koulussa opimme – ja perusteellisesti - että oikeat vastaukset palkitaan. Oikeat vastaukset pohjautuivat usein muistamiseen; sen miten joku muu oli joskus ajatellut. Mutta aikana, jolloin ratkaistavana on kompleksisia haasteita, keskinäisriippuvaisia ongelmia ja vauhdikkaasti kehittyviä uusia tilanteita, oikeaa vastausta ei aina olekaan tai väärä vastaus tarvitaan, jotta jumista päästään eteenpäin.

Luovat ratkaisut syntyvät usein juuri virheistä, mikä luo poisoppimisen haasteen erehtymättömyyden tarpeesta. Mistä uskallus erehtyä ja luottamus siihen, että vääristäkin vastauksista tai ”melkein maalista” palkitaan? Ettei pelkäisi virheitä, vaan sitä että ei tee virheitä?

Koulutussuunnittelun näkökulmasta on innostavaa nähdä, minkälaisia uusia oivalluttamisen aaltoja on liikkeellä taitojen kehittämiseksi. Ensimmäisenä ne tuntuvat rantautuneen johtamiskoulutukseen, jossa erilaiset luovuutta tukevat ideointimenetelmät, kuten aivoriihet, ajatuskartat ja idealistat ovat tuttuja kuin myös kokeilukulttuurin ”fail fast” - ajattelu. Ja sekin on jo opittu, että mukavuusalueen laajentaminen vaatii uusien juttujen kokeilemista, jotta epämukavuusalue ei valtaa lisää tilaa. Luonnossa kun mikään ei pysy paikoillaan. Suunta on joko kasva tai kutistu. 

Jännittävimpiä ovat ne menetelmät, jotka vaativat uskallusta ja heittäytyen sukeltamista altaan syvään päätyyn. Menetelmiä lainataan mm. taiteista. Tekeminen on keskiössä. Näytellään, maalataan, leikitään. Osa menetelmistä menee hyvinkin syvälle yksilöön, osa on yhdessä tekemistä, tiiminä oppimista.

Isona kuvana tietoja voidaan kyllä oppia erinomaisesti ihan perinteisilläkin pedagogisilla menetelmillä.  Taitojen oppimisessa ja yhteyksien rakentamisessa – niin ihmisten kuin ilmiöidenkin välillä - se miten opitaan, nousee keskiöön.

Improvisaatio kehittää luovuutta sekä iloisen mokaamisen taitoja madaltaen kynnystä sanoa mitä ensimmäisenä mieleen juolahtaa, intuitiivisesti tai muuten vaan nopeasti. Omat ideansa hyväksyen, ennen kuin niitä rientää sensuroimaan. Improvisaatio oppiaineena on monien huippuyliopistojen, kuten MIT ja UCLA, johtamiskoulutuksen osana.  Ideana on, että moka on lahja ja jokaisesta mokasta kiitetään. Pikkuhiljaa häpeän sietokyky ja luovuus kasvavat. Samalla opetellaan rakentavaa, toista ihmistä tukevaa vuorovaikutusta. Joo ja - kerro lisää - otan kyllä kopin ideastasi ja syötän eteenpäin.

Tykkään, että pitää elää niin kuin opettaa, joten otin nenästä kiinni ja sukelsin improvisaatiokurssille. Olen luontaisen lahjakas mokailemisessa – papukaijamerkkejä siis luvassa. Eka kerta takana ja kyllä ilo taisi olla vielä enemmänkin kyynelinä kanssaimproajien silmissä. Mutta en uponnut.

papukaija

*****

Jaana Lehto toimii Kiinteistöalan Koulutussäätiön rehtorina ja kehitysjohtajana.

Inspiraation lähteitä:

Susan Jeffers: Uskalla elää. Pelossa on voimaa. Karisto. 2006.

Maria Joutsenvirta, Arto O. Salonen: Sivistys vaurautena. Otava 2020.

Kalman F (2013): For Leaders, Improv Training Is No Laughing Matter. Chief Learning Officer, clomedia.com. 2/1/2013.

Perttu Pölönen: Tulevaisuuden lukujärjestys. Otava 2019.

Routarinne S (2020): Luento Rakentava vuorovaikutus 01/20 MBSL-52. Proimpro.

Reeta Annala & ryhmä Impro 1, Helsingin Aikuisopisto. Syksy 2020.

Kirjoita kommentti

Roskapostin estämiseksi, ruksaa ylläoleva laatikko.