Osallistamalla osaamiseen

29.05.2018, Aihe: Osaamisen kehittäminen / Kirjoittaja Virpi Slotte

Mitä yksittäinen luennoitsija voisi tehdä elävöittääkseen opetustaan tai parantaakseen opiskelijoiden motivaatiota? Mitä keinoja käyttää rikastamaan opiskelijan opiskelijapolkua?

Osallistamiseen tähtääviä menetelmiä ja työtapoja on lukuisia. Menetelmien kestot voivat vaihdella tavoitteiden mukaan muutamista minuuteista koko päivän kestoisiksi. Menetelmät eivät itsessään ole toimivia tai toimimattomia. Toimivuuden ratkaisee niiden soveltaminen opetustilanteissa ja se tyyli millä ne käsitellään.

Suunnittelun keskiössä tulee olla opiskelijoiden toiminta, ei luennoitsijan. Oleellista on se, että opiskelijoiden omalle toiminnalle annetaan merkittävämpi rooli. Tämä asettaa haasteita toiminnan ohjaamiselle, sillä kaikkea tapahtuvaa ei voi välttämättä ennakoida. Luennoitsija joutuu liikkumaan epävarmoilla alueilla mutta usein se on palkitsevaa. 

Kiinkon työpajat

Kiinko järjesti luennoitsijoilleen toukokuussa kaksi työpajaa, joiden tarkoituksena oli edistää koulutukseen tulijoiden osallistamista. Tarkoituksena oli yhteisesti vaihtaa ajatuksia keinoista vastata tämän ja huomisen päivän osaamisen kehittämisen tarpeisiin. 

Työpajoissa kävimme lävitse niin reformin tuomia muutoksia kuin mahdollisuuksia. Kiinkon koulutukset säilyvät pitkälle samansisältöisinä mutta toteuttamiskeinoihin tuodaan enemmän osallisuutta. Myös menetelmiin tullaan jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota. Tähän liittyen on tärkeää keskustella laajasti osallistamisen merkityksestä oppimiseen ja motivaatioon käsittäen niin sen herättämisen kuin säilyttämisen. Miten saada kaikki innostumaan, keskittymään ja jakamaan omia kiinnostavia kokemuksia kiinteistöalan kehittämisestä.

Ideat, jotka nousivat esille, liittyivät pedagogisten taitojen kehittämiseen. Alussa on tärkeää saada perustaso määriteltyä ja osaamistavoitteet selville, myös alaotsikkotasolla. Toinen esille tuotu teema peräänkuulutti laajempia opintokokonaisuuksia. Pidempien koulutusten osalta ennakkotehtävän aihetta voitaisiin jalostaa ja syventää mahdollisesti joltakin toiselta kantilta seuraavien lähipäivien aikana. Näin case-tapauksiin tai ongelmanratkaisutehtäviin saataisiin jatkuvuutta ja todellisuutta kuvastavaa monipuolisuutta. Tämä toimii hyvin erityisesti oikeustapausten käsittelyssä mutta kiinteistöala on pullollaan muitakin monivaiheisia- ja mutkikkaita aihepiirejä.

 

Aktivointia erilaisin menetelmin

Opiskelijoiden aktiivisuus voidaan herätellä esittämällä heti alkuun haastavan ongelman /kysymyksen. Tavoite haastaa ja motivoida sekä ravistee erityisesti niiden opiskelijoiden käsityksiä ”jotka eivät tiedä, mitä eivät tiedä”.

Yksinkertaisesti noustaan välillä seisomaan tai lähdetään tilan sallitessa liikkeelle. ”Pakko on paras keino”

Tekniikka ajattelun käynnistämiseksi perustuu opiskelijoiden omiin merkintöihin neljään asiasta: 1. Mitä he tietävät asiasta etukäteen (know), mitä haluavat asiasta oppia (want) ja mitä tietoa vielä omaksua, jotta haluttu oppiminen saavutetaan (learn), kuinka/miten voidaan oppia lisää (how)

Skype-ohjauksessa jonkin uuden tehtävän tekemiseen voidaan asettaa kahden tunnin aikaraja, jonka jälkeen annetaan palaute.  Virtuaaliohjauksessa, kuten muussakin opetuksessa on tärkeää toimia suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. Vertaispalautteella säästetään luennoitsijan tai muun ohjaajan työmäärä mutta kokonaisuus vaatii moderaattorin

Kerro naapurillesi -työtavassa osallistuvat saavat tehtäväkseen kertoa vieressä istuvalle henkilölle 3-5 asiaa, jotka he muistavat käynnissä olevan luennon alussa kerrotuista asioista, edellisellä luennolla kerrotusta tai omista aikaisemmista tiedoista, jotka liittyvät opeteltavaan asiaan.

Tämä nopeasti toteutettava menetelmä tarjoaa osallistujille mahdollisuuden kokemusten vaih­toon ja toisilta oppimiseen. Luennolla käytyjen asioiden kertaamisen ohella keskusteluihin tarttuu helposti omakohtaisia käytännön esimerkkejä, joka syventää osaamista.

Tone of voice -työtavan mukaisesti keskustelu aloitetaan lauseilla, jotka alkavat sanoilla Yes, but sekä Yes, and… Lopuksi esitettyjen ilmaisujen sävyeroja verrataan toisiinsa.

Lean cafe- menetelmällä selvitetään mistä halutaan keskustella tai mistä olisi hyvä tietää enemmän. Hiljaisemmatkin ja ne, jotka tarvitsevat enemmän miettimisaikaa pääsevät mukaan. Lopuksi parhaista ehdotuksista äänestetään, jolloin aihealueiden määrää saadaan supistettua.

Aktivoivat kirjoitustehtävät voivat olla lyhyitä (15min) hetkiä, jolloin opiskelijoille annetaan tehtäväksi esim. kirjata oma osaamisensa jostakin asiasta tai vastata johonkin kysymykseen. Tehtävällä voidaan aktivoida opiskelijan mielessä johonkin asiaan liittyviä tekijöitä. Tehtävää voidaan käyttää aloittamaan tai lopettamaan jokin aihealue.

Menetelmän vahvuudeksi voidaan mainita ”pakkoaktivointia”, jolloin kaikkien ollessa hiljaa, on lähes pakko tehdä tehtävää. Toimii hyvin rytmittämässä lähiopetustilannetta ja antaa opiskelijoille omaa aikaa ajatella.

 

Uskallammeko oppia onnistumisista?

Kiinteistöalan luennoitsijat toivat esille haasteina sen, että opiskelijat tulevat kuuntelemaan sitä, minkä jo tietävät. He hakevat omille käsityksilleen vahvistusta eivätkä ole välttämättä kiinnostuneita paneutumaan itselle täysin uusien asioiden opetteluun. Esimerkiksi oikeustapauksista innostutaan, mutta niiden taustalla olevien syiden selvittäminen jää usein vähemmälle. Sama koskee kiinnostusta ja ideointia siitä, miten ongelmia voitaisiin jatkossa estää.

Huonosti menneitä putkiremontteja, kosteusvauriokorjauksia ja muita korjaushankkeita ruoditaan usein perusteellisesti ja niistä otetaankin oppia. Mutta onnistumisten suhteen ei aina toimita näin. Tutkimuksista on ilmennyt, ettei hyvin sujuneita hankkeita ja onnistumisia analysoida samalla järjestelmällisyydellä vaikka esimerkiksi Gino ja Pisano korostavat, että pieleen menneen hankkeen ja onnistumisen äärelle pysähtyminen samalla perusteellisuudella kannattaa.

Hyvän suorituksen ruotiminen vaatii meiltä kuitenkin harjoittelua ja yllättäen myös rohkeutta. On hyvä muistaa, että itsearvioinnissa on oppimisen ydin ja että ilman arviointia toimintamme parantaminen jää sattumanvaraiseksi. Hyvänkään suorituksen toistaminen sellaisenaan ei ole oppimista. 

Onnistuneet hankkeet tulkitaan usein todisteeksi ei vain siitä, että käytetty strategia ja menetelmät toimivat hyvin, vaan myös siitä, että tekijällä on käytössään kaikki tarvittava tieto ja taito. Ymmärrys siitä, miksi jotkut asiat tapahtuvat ja miksi joistakin päätöksistä seuraa tiettyjä tuloksia, ei tapahdu automaattisesti. Se vaatii asioiden aktiivista läpikäyntiä ja mielellään mukanaolijoiden osallistamista.

Lisää onnistumisista oppimisesta https://hbr.org/2011/04/why-leaders-dont-learn-from-success

ryhmätyö

Virpi Slotte

toimii Kiinkon kehityspäällikkönä (R&D) mottonaan: Learning is a treasure which accompanies its owner everywhere.

Kirjoita kommentti

Roskapostin estämiseksi, ruksaa ylläoleva laatikko.