Elettiin loppuvuotta 1989. Keijo Kaivanto toimi Suomen Kiinteistönhoitoyhteisöt ry:n toimitusjohtajana, kun häneltä kysyttiin halukkuutta lähteä vetämään Kiinteistöalan Koulutuskeskusta.
Vastaus oli myönteinen.
─ Säätiö oli perustettu kesällä ja toiminta haluttiin organisoida uudelleen. Aloitin Kiinkon toimitusjohtajana vuoden 1990 alussa. Samaan aikaan tapahtui monta henkilöstövaihdosta. Rekrytoimme kaksi edelleen palveluksessamme olevaan koulutuspäällikköä, nykyistä koulutusjohtajaa: Pekka Holopaisen ja Liisa Kallion. Kaiken kaikkiaan meitä oli tuolloin yhdeksän ja liikevaihto oli vajaa miljoonaa euroa vuodessa, Keijo Kaivanto muistelee.
Nyt liikevaihtoa on 6,4 miljoonaa ja työntekijöitä 38, joten johtaminen käytäväkeskustelujen kautta ei enää toimi. Keijo Kaivanto on koulutuskeskuksen rehtori, säätiön asiamies ja Kiinkon toimitusjohtaja. Säätiön ja keskuksen hallintomalli hioutui aikaa myöten: säätiö ylläpitää valtakunnallista erikoisoppilaitosta ja keskus järjestää ajankohtaiskoulutusta.
Pari ensimmäistä vuotta säätiö toimi ilman yhteiskunnan tukea. Lopulta tuen takaava toimilupa järjestyi.
─ Koulutuskeskus syntyi lähinnä isännöintikoulutusten tarpeeseen. Myöhemmin koulutustarjonta on laajentunut asteittain kattamaan koko alan. Mukaan on tullut kiinteistönvälityskoulutus, kiinteistöjen ylläpitokoulutus, kiinteistöarviointi, rakennuttajien koulutus, kiinteistöjohtaminen ja uutena alueena energiapuoli. Koko ajan mukana on ollut luottamushenkilöstön koulutus, Kaivanto luettelee.
Jatkossa koulutustarvetta lisäävät muun muassa kuntasektorin ulkoistukset ja korjaustarpeiden kasvu. Kaivanto uskoo, että erikoistuneiden yritysten määrä alalla lisääntyy.
Keijo Kaivanto on luotsannut Kiinkoa tasan kaksikymmentä vuotta, ja intoa riittää.
Taantumalla on osittain käänteinen vaikutus koulutustoimialaan: ihmisillä on usein enemmän aikaa kouluttautua. Kaivanto muistelee edellisen laman olleen kuitenkin kova koulu.
─ Nyt lama ei näy samalla tavalla, kun on enemmän puskureita. Silloin kysyntä putosi yhtäkkiä ja kustannukset pysyivät samalla tasolla. Jouduimme lainaamaan yhden kesän palkkarahat. Sitten kiinteistönvälityskoulutus olikin yllättäen täynnä, Kaivanto muistelee. Lamasta noustiin tehostamalla toimintaa ja luomalla uutta kysyntää.
Hyvä yhteistyöverkosto on ollut laajentamisessa tärkeä. Viimeksi strategiaan on tullut mukaan kansainvälinen ulottuvuus. Koulutuksen vientimahdollisuus siintää tulevaisuudessa.
─ Kehitämme yhteistyötä Viron ja Venäjän suuntaan ja osallistumme eurooppalaiseen ja pohjoismaiseen yhteistyöhön. Venäjällä olemme perustamassa Finedu-koulutussäätiötä, jonka on tarkoitus kouluttaa henkilöstöä suomalaisten yritysten tarpeisiin Pietarissa.
Kiinko uusii parhaillaan strategiaansa, ja yksi haasteista on alueellistaminen: miten koulutusta pystytään kustannustehokkaasti viemään ympäri maata keskeisille paikkakunnille. Mukaan tulee verkkokoulutuksen kehittäminen ja osallistumistarpeiden ennakointi. Tavoitteena on ymmärtää asiakkaan liiketoimintaa entistä paremmin.
─ Tuotteiden pitää olla räätälöitävissä ja strategian pitää olla asiakaskeskeinen, ei tuotekeskeinen, Kaivanto sanoo.
Kiinko satsaa myös oman henkilöstönsä kehittymiseen.
─ Työsuhteet ovatkin meillä pitkäaikaisia. Kasvu on taannut sen, että olemme saaneet palkattua eri-ikäistä väkeä erilaisilla koulutuksilla. Moni on myös päivätyön ohella suorittanut kasvatustieteen opintoja.
Keijo Kaivanto on itse kolmen tutkinnon mies: juristi, logonomi eli puheviestinnän opettaja ja valtiotieteiden kandidaatti. Hän opiskeli ensin oikeustiedettä, sitten puheviestintää ja viimeiseksi valtiotieteitä ─ valtio-oppia, kansantaloustiedettä ja sosiaalipolitiikkaa ─ sekä ympäristönsuojelua. Ennen Kiinkoa hän toimi kymmenen vuotta eri työmarkkinajärjestöissä.
─ Laaja-alainen näkemys on aina hyväksi. Sen voi hankkia monella tavalla: kokemuksen kautta, kuuntelemalla, lukemalla tai opiskelemalla.
Keijo Kaivanto on naimisissa ja hänellä on kaksi aikuista lasta. Ensi vuonna hän juhlii 60-vuotissyntymäpäiväänsä. Kaivanto harrastaa trumpetinsoittoa, koripalloa ja lukemista. Viimeaikaisista lukuelämyksistä mieleen on jäänyt Pekka Herlinin elämäkerta.
Historia on tunnettava hyvin, että pystyy toimimaan järkevästi tulevaisuudessa, kuuluu Kaivannon motto. Hän lainaa Aleksandr Solzenitsyn Vankileirien saaristoa: ”Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.”
─ Moni ei tiedä, että tarina jatkuu: ”Ja sitä molempiin, joka unohtaa.”