Improvisaation kultainen sääntö on: ”Anna toisen loistaa”. Niin johtamisessakin. Yhteistä on myös kuuntelemisen ja läsnäolon tärkeys. Niin oppimisessakin. Improssa ja oppimisessa rohkaistaan omien ideoiden hyväksymiseen – myös oma tähti loistamaan.
Miltä sinusta tuntuu ajatus siitä, että koulu ei lopu koskaan, emmekä koskaan valmistu? Aina vaan pitää tai saa opiskella lisää ja oppiminen on elinikäistä.
Aina ei tiedetä edes kysymystä, mutta ratkaisu pitäisi löytyä. MEME = monimutkainen, epävarma, moniselitteinen, ennustamaton. VUCA = volatile, uncertain, complex, ambiguous. Mitä pitäisi tehdä, kun lineaarinen ajattelu tai hierarkkinen malli ei tuota tulosta, eikä todellisuus suostu prosessikaavi...
Parasta mitä elämä voi mahdollistaa on jaettu visio. Jaetulla visiolla tarkoitetaan yhdessä luotua visiota. Visiota, josta jokainen löytää itsensä, joka resonoi.
Millä mielellä oivallutat parhaiten? Miten voisin tukea yhteistä ajattelua? Yhteinen ajattelu on yksi tärkeimmistä tulevaisuustaidoista.
Jo koulussa opimme, että oikeat vastaukset palkitaan. Oikeat vastaukset pohjautuivat usein muistamiseen; sen miten joku muu oli joskus ajatellut. Mutta aikana, jolloin ratkaistavana on kompleksisia haasteita, oikeaa vastausta eteenpäin pääsemikseksi välttämättä olekaan.
Todistusten jakaminen koulutusten päätteeksi on mukavimpia ja kiitollisimpia rehtorin tehtäviä. Porukalla huojentunut ja hyvä mieli, ilo poreilee ilmassa.
Voisiko itseohjautuvuus tuoda työelämään uudenlaista merkityksellisyyttä ja arvoa? Ei yksinään, vaan yhdessä ja osana yhteisön pitkän tähtäimen visiota ja askeleittain etenevää prosessia.
Once in the Life Time Opportunity – tutkijavaihtoon RMIT yliopistoon - ja sitten maailman valloitukseni hetkellä maapallon valtaakin korona. Pettymyksiä ja suunnitelmien muuttamista lennossa - toki - mutta myös merkittävyyden kokemuksia ja kaikesta huolimatta ihan tavallista tutkijan arkeakin.