– Pätevyysvaatimus on ehdoton edellytys alan arvostuksen lisäämiseksi. Sellainen pitäisi saada aikaan mahdollisimman pikaisesti, Jussila sanoo.

Jussila vertaa Suomen tilannetta Ruotsiin, jossa kiinteistönvälitysala on erittäin arvostettu.

– Meillä alalle voi tulla kuka tahansa. Ruotsissa vaaditaan korkeakoulututkinto ja sen päälle vielä kaksivuotinen kiinteistönvälittäjätutkinto. Siellä välittäjissä on paljon juristeja.

Ala vaatii jatkuvaa opiskelua

Kaikki RE/MAXin välittäjät, joilla ei alan koulutusta vielä ole, osallistuvat kiinteistönvälitysalan koulutukseen Kiinkossa tai Markkinointi-instituutissa ja suorittavat Keskuskauppakamarin järjestämän LKV-kokeen. Se ei Jussilan mielestä vielä riitä. Ammatillisen koulutuksen lisäksi hän kannattaa nykyistä tiukempaa valvontaa ja julkista pätevyysrekisteriä, jossa pysyäkseen välittäjän olisi osallistuttava säännöllisesti täydennyskoulutukseen.

– Ala muuttuu ja kehittyy niin nopeasti, että tarvitaan myös määräajoin järjestettävää lyhyempikestoista koulutusta.

Kiinteistönvälityksen ammattilaiset 2011 -tutkimuksen vastaajien tavoin Jussila pitää alan kehityshaasteina erityisesti tietotekniikan ja internetin merkityksen voimistumista sekä asiakkaiden vaatimustason nousua.

– Alalla toimivien keski-ikä on korkea, mikä ei ole ollenkaan huono asia, sillä ikä tuo kokemusta. Tietoteknisessä osaamisessa on kuitenkin parantamisen varaa. Esimerkiksi sosiaalista mediaa käytetään yhä enemmän asuntojen markkinoinnissa ja ennen kaikkea kontaktien hankkimisessa, ja uskon, että sen merkitys tulevaisuudessa vain kasvaa.

Nykyasiakas osaa vaatia

Asiakkaiden vaatimustason ja tietoisuuden nousu näkyy Jussilan mukaan alalla selvästi.

– Se on hyvä asia, onhan asunto meille lähes jokaiselle elämän suurin, tärkein, kallein ja eniten tunteita herättävä hankinta. Mutta ei tilanne kuitenkaan saisi olla se, että asiakas tietää enemmän kuin välittäjä.

Tutkimuksessa esiin nousi etenkin asunnonostajien kasvanut kiinnostus kiinteistön teknistä kuntoa kohtaan. Sen vaikutus hinnan määräytymiseen on lisääntynyt merkittävästi vuodesta 2008, jolloin tehtiin edellinen vastaava tutkimus. Myös Jussila on huomannut saman.

– Kiinteistön kunto sekä tulevat korjaukset ja niiden kustannukset kiinnostavat. Ihmiset ovat nykyisin valmiita ottamaan isoja lainoja, mutta samalla pitää osata varautua myös maksettavaksi mahdollisesti lankeaviin kuluihin. Tähän myös välittäjien pitää osata paneutua, vaikka asuntokauppaa suojaavat kuluttajansuojalait ovatkin Suomessa muiden Pohjoismaiden tavoin erittäin tiukat.

Energiatehokkuus ei vielä ole vastaavalla tavalla noussut asiakkaiden kiinnostuksenkohteeksi eikä vaikuta samalla tavalla ostopäätöksiin. Jussila uskoo, että sillekin tulee tulevaisuudessa lisää painoarvoa.

Kuka määrittelee hinnan?

Asiakkaiden vaatimustason nousu näkyy myös kasvaneena hintatietoisuutena. Myös kauppahintatietojen läpinäkyvyysvaatimukset lisääntyvät jatkuvasti.

– Ympäristöministeriöhän pitää kauppahintarekisteriä, mutta se ei ole millään lailla kattava eikä sieltä löydä oikeaa hintaa.

Jussila kritisoi myös tarjouskauppakäytäntöä.

– Yksi välittäjän tärkeimmistä tehtävistä on määritellä kohteelle oikea hinta. Tarjouskaupassa hinnan kuitenkin määrittelee asiakas, jolloin hinnat saattavat lähteä nousemaan reilusti – ja perusteettomasti.

Rekrytointi on vaikeaa ja vastuullista

Alan imagon parantamiseksi Jussila peräänkuuluttaa vastuullisuutta myös rekrytointiin.

– Kun ajat ovat huonot, alalta poistuu väkeä, mutta hyvinä aikoina tilalle ryntää vääriä ihmisiä kokeilemaan ja tekemään nopeaa rahaa. He voivat saada paljonkin pahaa aikaiseksi.

Jussila harmittelee myös kielteistä julkisuutta.

– Media suhtautuu alaan turhan negatiivisesti. Ihmiset eivät tiedä, mitä välittäjän työhön kuuluu. Monella on käsitys, että välittäjän palkka tulee hirveän helposti, vaikka sunnuntaiesittelyt esimerkiksi ovat vain pieni osa välittäjän työtä.

– Jonkun pitäisi lähteä viemään positiivista viestiä eteenpäin. Korostaisin tässä Suomen Kiinteistönvälittäjäliiton roolia, Jussila päättää.