Infran kunnossapito etsii osaajia

Infran kunnossapidon johtamisen koulutusohjelma KUP perustettiin lisäämään infran tilaajien ja palveluntuottajien välistä vuoropuhelua ja selkeyttämään yhteisiä tavoitteita, sanoo kunnossapitopäällikkö Pasi Patrikainen Tiehallinnosta.

Patrikainen teki aloitteen ohjelman laatimisesta syksyllä 2008. RAKLIn hankintaklinikka pohti silloin hoidon palvelusopimuksia.
– Halusimme tietää, miten urakoitsijat ovat ne kokeneet. Palvelusopimukset jaetaan vaativuuden mukaan kolmeen ryhmään: perus-, vaativa- ja erittäin vaativa urakka. Vaatimustaso määrittelee urakoitsijoille asetettavat vaatimukset mm. työnjohdon suhteen.

Kunnossapitoon ei aina tahdo löytyä päteviä tekijöitä, joten halusimme kunnossapidon johtamisesta vastaaville oman pätevöitymiskoulutuksen.
Rakennuttamisen puolelta löytyy kahden tasoisia pätevöitymiskoulutuksia RAP-pätevyys (rakennuttajan pätevyys) ja RAPS-pätevyys (vanhemman rakennuttajan pätevyys).

– RAKLIn silloisen toimitusjohtajan Jani Saarisen kanssa ajattelimme, että liikenneinfra tarvitsee osaamisen ja kehittämisen ohjelman. KUP -koulutuksen tarkoituksena on pätevöittää myös kuntasektorilla ja merenkulussa sekä radanrakennuksessa toimivia henkilöitä, Pasi Patrikainen kertoo.

Kaikki mukaan tarjoamaan

Ensimmäiselle KUP -kurssille tuli 33 osallistujaa.
Koulutuksen suunnitteluun on osallistunut edustajia Tiehallinnosta, Helsingin kaupungin rakennusvirastosta, Infra Ry:stä, RAKLIsta, Hollolan kaupungilta ja KIINKOsta,  joka on vastannut myös koko koulutuksen organisoinnista.

– Haluamme laventaa näkökulmaa, jotta saataisiin sekä hyviä tilaajia että hyviä tuottajia. Ne eivät ole toistensa vastustajajoukkueita vaan päinvastoin. KUPin tyyppistä koulutusta olisi tarve laajentaa myös koko muuhun suoritusketjuun; koneurakoitsijoihin ym.

– Alan koulutus muuttui 1990-luku laman jälkeen. Näkyvin huononnus oli se, että rakennusmestarikoulutus lakkautettiin. Nyt haasteena on ollut, että tuottajat ja tilaajat sekä alan konsultit löytäisivät tekijöitä jotka osaavat kunnossapidon toteutuksen ja suunnittelun. Siihen on kaikkien mielestä tarve.

– Pieniä ja keskisuuria yrityksiä houkutellaan isojen rinnalle tekemään tarjouksia mm. hoidon alueurakoihin. Nyt alalla on muutamia isoja toimijoita kuten DESTIA, YIT ja NCC. Tiehallinnossa yritetään edistää sitä, että alalle syntyisi lisää tarjontaa. Koulutuksen aiheisiin kuuluvatkin mm. riskin jakotavat ja -mallit, kustannuslaskentaa ja kunnossapidon suunnittelua. Hoidon palvelusopimuksista on jaettu tietoa pk-yrityksille mm. erillisillä infotilaisuuksilla, jotka on suunnattu mahdollisille uusille alalle tulijoille.

Patrikainen toteaa, että tilaajat ja tuottajat ovat huolissaan myös siitä, että jo saavutettu ammattitaito säilyy tulevaisuudessa. Täydennyskoulutukseenkin olisi saatava riittävästi resursseja. KUP on osoittanut alan täydennyskoulutuksen tarpeellisuuden.

Tekijät esiin!

Pasi Patrikainen muistuttaa, että olisi huolehdittava myös siitä, että oppilaitoksissa infran rakentaminen ja kunnossapito kiinnostaisivat.

– Osittain alan linjat on lakkautettu. Osittain aloituspaikkoja olisi mutta informaatioteknologia ja muut muotialat vievät opiskelijat. Nyt kun ikärakenne alalla on muutoksessa, löytyy työpaikkoja, Pasi Patrikainen toteaa.

Pasi Patrikainen

 

 

Tiehallinnon kunnossapitopäällikkö Pasi Patrikainen teki aloitteen KUP -ohjelmasta parantamaan infran ylläpidon osaamista

– Aikaansaataisiin hyvä kierre. Kun on kysyntää opiskelijoille, heitä voi houkutella alalle töihin jo opiskeluaikana ja samalla opinnäytettä tekemään. Valmistuttuaan monet sijoittuisivat mielellään alalle, myös urakointiin eikä pelkästään konsulttien palvelukseen.

– Itä- ja Pohjois-Suomi näyttävät kärsivän hakijapulasta alan avoimiin työpaikkoihin. Alan ylempään tutkintoon (yliopistotasoinen opetus rakennusalalle) johtavan koulutuksen puuttuminen haittaa myös alan opettajien saamista ammattikorkeakouluihin.

Lisää tietoa ja rahaakin

Yhteiskunnassa panostetaan Patrikaisen mielestä ehkä liian vähän kunnossapitoon. Sen arvostusta pitäisi nostaa. Isoja massoja liikkuu radoilla ja teillä, joiden perusrakenteet on tehty osin vuosikymmeniä sitten erilaisille kuormituksille. Nykyaikaista kalustoa ei voi täysin hyödyntää, esimerkiksi junien nopeutta.

– Nykyisellä perustienpidon rahoituksella ei pystytä ylläpitämään tieverkkoa hyvässä kunnossa. Osa maanteistä on aikoinaan päällystetty ilman kunnon perustustöitä. Sen jälkeen on raskaiden ajoneuvojen koko kasvanut aivan eri luokkaan. Päättäjät saattavat ajatella että ”nythän volyymi laskee kun on lama” mutta se on lyhytnäköistä. Tieverkon kunto vaikuttaa liikenneturvallisuuteen, esimerkiksi urat ovat voivat vaarallisia erityisesti talvella ja ne vaikeuttavat tiestön hoitoa.

Patrikainen toteaa, että rahoituksessa tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja tieverkon kunnossapidossa kärsivällisyyttä
– Sen ei tarvitsisi poukkoilla. Nyt perustienpidon taso on ollut hieman yli 500 miljoonaa euroa vuodessa ja sitä voisi vähitellen kasvattaa lähemmäksi 600 miljoonaa euroa vuodessa. Päätieverkkojen korjaustarve on kansainvälinen ilmiö, Norja tosin ymmärrettävistä syistä pärjää kunnostuksessa ehkä muita paremmin.

Taloudellinen tilanne tietenkin muuttuu koko ajan. Jos teollisuus häviää jostakin ja liikenne ei kasva, päättäjät joutuvat toteamaan että investointitarpeet siirtyvät. Mutta puu kasvaa Itä-Suomessa joka tapauksessa ja se on ajettava puuteollisuudelle johonkin päin Suomea. Ja esimerkiksi viitostie on tärkeä koko Itä-Suomea ajatellen, se toimii myös matkailuväylänä pohjoiseen.

Meneillään on tiehallinnon T&K -ohjelma 2006 - 2011. Sen painopisteet ovat liikennejärjestelmän palvelutaso, yhteistyöohjelmat eri toimijoiden kanssa, turvallisuus ja taloudellisuus.
– Aluehallintouudistus ja väylävirastojen uudelleen organisointi tuo omat kuvionsa mukaan.  Väylävirastot muodostavat Liikenneviraston ensi vuoden alussa. Tiepiirit siirtyvät alueellisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin.